Paholaisen pasta-munasalaatti – syntisen maukastako?
Sapuskarinnan koekeittiössä testataan toista reseptiä Sari Spåran kirjasta Parhaat Pastat. Sarjan ensimmäisessä postauksessa kokkasin Halloumipastaa ja jäin pohtimaan, olenko edes pastaihminen. Selväksi tuli ainakin se, että tomaatin ja halloumin suhde perustuu rakkaudelle ja toistensa ymmärtämiselle (lue: se oli oikeasti aika hyvää!).
Tällä kertaa vuorossa on Paholaisen Pasta-Munasalaatti, joka löytyy kirjan sivulta 36. Nimi lupailee syntisiä makuja, mutta jääkö lopputulos lempeäksi lounaaksi?
Helppo, arkinen ja grilliruoalle sopiva
Valmistin ohjeesta puolikkaan annoksen, koska ruokailijoita oli tasan kaksi (+ terrieri maistoi vain vähän) ja jos jokin elämässä on totta, niin tämä: ”söin liikaa pastasalaattia”.
Resepti oli alusta asti mukavan suoraviivainen: pastaa, kananmunaa, majoneesia, turkkilaista jogurttia, sinappia, omenaviinietikkaa, paprikajauhetta, kurkkusalaattia ja sellerinvartta. Simppeli yhdistelmä, jonka ainekset löytyivät vaivatta pienestä lähimarketista.
Koska päivän menussa oli muutenkin grilliruokaa, valinta pastasalaattiin osui käytännöllisistä syistä. Kylmä lisuke kuumana päivänä oli juuri sitä, mitä grilliruoka-annokseen kaivattiin.
Kärisevät munat
”Airfryerissa valmistuu täydelliset ”keitetyt” munat. Todista minut vääräksi!” Tämän olisin halunnut kirjoittaa, jos airfryer-kokkaukseni olisi onnistunut ilman räjähtänyttä kananmunaa ja karmeaa kärvähtäneen munan katkua. Onneksi vain yksi munista räjähti. Seison edelleen (vain yhdellä jalalla tosin aiemman kokemukseni perusteella) sen takana, että 13 minuuttia 130 asteessa tekee täydellisen kypsän kananmunan airfryerissa.
Resepti itsessään oli ilo valmistaa! Ei kikkailua tai erikoistekniikoita. Perushyviä raaka-aineita ja loogisesti etenevä resepti. Munaräjähdyksen lisäksi keittiössä ei koettu sen kummempaa draamaa.
Miltä maistui Paholaisen pasta-munasalaatti?
Valmis pastasalaatti päätyi lautaselle täydelliseksi grillatun broilerinrinnan ja aavistuksen…. no, mustuneiden bataattilanttien seuraksi. Kokonaisuus toimi yllättävän hyvin yhteen.
Resepti oli minusta vähän… MEH. Ei huono, mutta ei sykähdyttäväkään. Pahin synti reseptiä tehdessä saattoi olla jääkaapista napattu makea kurkkusalaatti, joka teki pastasalaatista liiankin pehmeänmakuisen ja taittoi sen särmää. Olisin kaivannut lisää jonkinlaista suolaisuutta ja ehkä pientä potkua chipotlen tai jonkin muun chilijauheen muodossa. Käytin reseptissä myös ainoata jääkaapista löytynyttä sinappia, dijonia, mikä varmasti muutti jonkin verran makuprofiilia alkuperäisestä. Ehkä oikealla väkevämmällä sinapilla ja vähemmän makealla kurkkusalaatilla tämä pastasalaatti olisi ollut enemmän paholaisen makuun eikä enkelten juhlabrunssiin sopiva lisuke.
Tämä teksti tulee ihmiseltä, joka syö paholaisenmunia kuin karhu puolukoita. Odotukset olivat korkealla ja ehkä juuri siksi jäi hieman vajaaksi.
Kumppanin kommentit:
”Minusta oli ateriakokonaisuudessa oikein hyvä bataatin ja kanan kanssa. Olisi luullut, että on raskas, mutta olikin raikas.”
Yhteenvetona: helppo resepti, mutta kaipaa lisäpotkua!
Seuraava reseptitestaus on jo kulman takana! Pysy kuulolla, jos haluat tietää, mikä herkullinen pasta-ateria sai kieleni suorastaan rullalle.