Buffalokanapasta – kolmen juuston ja chilin rakkauslapsi
Joskus keittokirjaa selatessaan törmää reseptiin, joka ei vain houkuttele, vaan suorastaan huutaa kokeilemaan. Sari Spåran Parhaat Pastat -keittokirjan lupaus Buffalokanapastan kohdalla oli kova: ”vastustamattoman herkullista”.
Tällaisissa tilanteissa sisäinen skeptikkoni usein nostaa päätään, mutta nyt on pakko myöntää, että lupaus lunastettiin ja vielä korkojen kanssa. Annos oli HERKULLINEN.
Juustoa juuston perään ilman ähkyä
Kolmen juuston (tuorejuusto, mozzarella ja cheddar) yhdistelmä kuulosti alkuun hieman hurjalta ja raskaalta. Mielikuvissani Buffalokanapasta oli kuin sulaa juustolaavaa, joka vaatisi aterian jälkeen tiukan pötkötin vaakatasossa ja pitkän elpymisajan. Mutta mitä vielä, kastike oli yllättävän kevyt ja siinä oli potkua! Juustot sulautuivat toisiinsa kuin polygamiset rakastajat täydentäen toisiaan juuri oikeissa kohdissa. Juustojen yksilöllisiä makuja ei hakemallakaan erottanut, koska ne loivat yhdessä täyteläisen pehmeän pohjan Buffalo-kastikkeen potkulle.
Ohjekin oli sellainen, mitä arjessa kaipaa. Simppelin selkeä ja nopeasti toteutettavissa ilman kylän pikkumarkettiin säntäämistä. Kaikki löytyi mozzarellaa lukuun ottamatta valmiiksi kaapista ja broilerinkin Kumppani valmisti hiiligrillissä mehukkaan savuisen makuiseksi. Hiiligrillin tuoma maku toi ruokaan uutta syvyyttä, jota pannulla paistamalla ei saa aikaan.
Minulle henkilökohtaisesti Buffalo-kastikkeen tulisuus oli ehkä aavistuksen liikaa. Ensi kerralla testiin otetaan asteen miedompi Buffalo-kastike ja jätän chilirouheenkin kokonaan pois. Hauskaa kyllä, yön aikana jääkaapin uumenissa aterian maut olivat tekeytyneet ja seuraavan illan annos maistui edellistäkin herkullisemmalta. Maut olivat pehmentyneet ja tulisuus oli tasoittunut. Lisäsin annokseni päälle reilusti tuoretta ruohosipulisilppua, joka toi kivasti raikkautta ja väriä.
Rakkauskirjeeni dippijauheille (erityisesti Ranchille)
Tässä reseptissä oli mukana kaikkien aikojen lempiraaka-aineeni: Ranch-dippijauhe! Olen dippijauheiden suurkuluttaja. Käytän niitä kermaviilidipin lisäksi leivonnassa, piirakoissa ja kyllä vain, lisämaustan sipsini ja maissinaksuni usein ranchilla.
(Kokeile tätä ilmaista vinkkiä: kaada pussillinen maustamattomia maissinaksuja tai popkornia kulhoon ja ripottele niiden päälle dippijauhetta. Sekoita kunnolla, nauti entistä paremmista napposistasi ja kiitä minua myöhemmin.)
Maankuulut (itsekehu haisee ruudun toiselle puolelle asti…) tonnikalapiirakkani – ja pasteijani saavat ikonisen (kröhöm…) makunsa Taffelin Ranch-dippijauheesta. Syön myös usein lounaaksi kasvis- ja juustotikkuja kevytkermaviiliin tehdyn dipin kanssa. En vaan saa tarpeekseni näistä dippijauheista.
Kumppani ei ole yhtä innostunut Ranchin mausta kuin minä, mutta tässä ruoassa hän ei olisi edes huomannut sen olemassaoloa, ellen olisi paljastanut tätä reseptin pientä salaisuutta. Hänen arvionsa ateriasta oli ”täyteläisen maukas ja juuri sopivasti potkua”. Makuasioista ei voi kiistellä, mutta mutta olimme kuitenkin molemmat yhtä mieltä siitä, että ruoka oli hitti. Nelijalkainen ruokakriitikkommekin, Terrieri, osoitti suurta kiinnostusta pastaa kohtaan. Rouva Ranchinrakastaja ehti lipaista yhtä pennaa ennen kuin ehdin väliin.
Yhteenvetona: Buffalokanapasta oli juuri sitä mitä kirja lupailikin. Kolmen juuston mausteinen harmonia Ranch-kruunulla. Suosittelen kokeilemaan grillatulla broilerilla, se on kuin piste iin päälle. Resepti jää varmasti arkikäyttöön!
Parhaat Pastat -kirjasta kokeilen vielä kahta muuta reseptiä ennen kuin julkaisen lopullisen tuomioni kirjan ja reseptien laadusta. Tähän mennessä opus on vaikuttanut oikein hyvältä kotikokille sopivalta keittokirjalta, jossa on reseptejä vähän jokaiseen makuun. Ensi viikolla palataan takaisin pastasalaatin pariin!