Olen valinnut tämän kuun Luontokohtaamisia- sarjan luontokuviksi otoksia, jotka välittävät tämän vuoden kesäkuun fiilistä: vehreyttä, kostean metsän tuoksua ja hiljaisuutta.
Kesäkuun luonto tarjosi tänä vuonna viileitä tuulia ja rankkasateen ropinoita. Vaikka sää ei meitä retkeilijöitä suosinut, löysimme silti itsemme (minä, Pupankhamon ja Kumppani siis) useasti suhaamassa sinne tänne Päijät-Hämettä, Kymenlaaksoa ja Etelä-Savoa.
Kurja sää ei latistanut retkitunnelmaa, vaan päinvastoin sateenropina toi retkeilyyn oman rauhoittavan lisänsä. Yksi sateisen ja viileän kesäkuun hyvistä puolista oli se, ettei hyttysiä ollut juuri ollenkaan. Sen sijaan prinssinakin kokoiset paarmat pitivät huolta siitä, ettei ulkona viihtynyt turhan pitkään. Niitä tuntui olevan ihan kaikkialla, jopa omassa pihapiirissä enemmän kuin koskaan aiemmin.
Luontohavaintoja kertyi ihan mukavasti, vaikka esimerkiksi lintujen lajikirjon määrä jäi vähäisemmäksi kuin viime vuoden kesäkuussa. Näimme useita rusakoita, pellolla pissivän ketun ja hirviemon vasoineen. Erityisiä hyönteis- tai perhosbongauksia en kesäkuussa tehnyt, mutta paarmoja, muurahaisia ja tavan perhosia näkyi kyllä joka retkellä.
Linnut sen sijaan tarjosivat paljon iloa. Kurkia ja räkättirastaita oli liikkeellä runsaasti. Jopa niinkin paljon, että kurkiin tuntui törmäävän lähes jokaisella niityllä ja notkelmalla. Pihapiirimme kirjosiepon pesintä on näyttänyt sujuneen hyvin, ja poikaset lähtivät maailmalle kesä-heinäkuun taitteessa. Lisäksi harakkapoikue ja pälvikalju närhi ovat tuoneet hauskaa vilinää ja jatkuvaa rääyntää muuten hiljaiseen pihaamme.
Toivon, että heinäkuu toisi mukanaan hieman enemmän lämpöä ja aurinkoa.